~ Elämää ~

22+0 eli 154 päivää

2007-02-06T15:45:00+02:00

Raskaus on kestänyt tänään 154 päivää eli saan nyt virallisesti hakea äitiysrahoja ja -avustusta! :) Neuvola on ylihuomenna, joten sieltä saan sitten todistuksen raskaudenkestosta.

Käytiin tänään laittamassa vauvavakuutushakemus vireille. Päädyttiin Veritakseen, kun lueskelin nettikeskusteluista, että monissa vakuutusyhtiössä on äidin BMI-raja vakuutuksen myöntämiselle. Veritaksessa BMI-raja on hiukan korkeampi kuin monilla muilla. Toivottavasti myöntävät sen vakuutuksen, koska muuten raskaus on sujunut kuitenkin loistavasti, verenpaineen tietty voidaan katsoa olevan hiukan koholla jos pilkkua viilataan. Veritaksen vakuutuksessa on mukavan alhainen omavastuu, 47e / sairaus eli ei paha, eikä tarvi olla kotivakuutusta heillä, kuten monet vakuutusyhtiön vaativat. Kolmen viikon päästä pitäis tulla viimeistään päätös. Noh, jos eivät myönnä, niin tuskin olis mikään muukaan firma myöntänyt. Sitt täytyy vaan toivoa, että kaikki menee hyvin ja otetaan vakuutus vauvalle syntymän jälkeen.

Uusinta ultrassa oli perjantaina kaikki hyvin. Sydämessä oli kaikki juuri niinkuin pitääkin olla ja rakenteet edelleen ok. Nyytti oli kasvanut tasaisesti ja oli edelleen suloinen. Vauvan koon mukainen "ikäkään" ei heittänyt tällä kertaa yhtä paljon kuin viimeksi, kait se harjoittelija heitti mitat vähän epävarmemmin, millinkin heitto mitoissa tekee kuitenkin jo paljon. Vauvalla on kuulemma pitkät jalat. Oltais saatu jopa tietää sukupuoli, mutta ei sitten haluttu kuitenkaan tietää. Tavallaan haluaisinkin tietää, mut toisaalta olishan se ihanaa pitää yllärinä. Katsotaan miten 4d ultrassa käy.

21+1.

2007-01-31T23:48:00+02:00

Mun tekee mieli syödä ihan koko ajan. Yhtään omituista mielitekoa en ole havainnut, mut sen sijaan tekee mieli ihan kaikkea mahdollista mitä telkkarissa keksitään mainostaa. Tää on ihan hirveetä! Koko illan oon mutustanu jotain. Mä niin toivoin, että olis jäänyt pysyväksi olotilaksi se alkuraskauden aiheuttama makeanhimon totaalinen katoaminen ja silloin ei tehnyt muutenkaan mieli mitään muuta kuin kunnon ruokaa esim. perunamuusia! Mut vielä mitä, korkojen kera on makeanhimo tullut takas. Vauva on ollut tänä iltana todella vilkkaalla tuulella, eilen oli rauhallisempi. Lempipuuhaa tuntuu olevan mun virtsarakon kumautteleminen! Välillä tuntuu, että taitaa kumautella tyhjää virtsarakkoa, se tuntuu hassulta...

Perjantaina mennään taas ultraan. Välillä on juolahtanu mieleen ajatus, et mitä jos pikkusydämessä on kumminkin jotain vikaa, kun meitä sinne uudestaan käskytettiin, mut toisaalta se kätilö kyllä vakuutti, ettei nähnyt siellä mitään vikaa, muttei nähnyt jotain kohtaa siitä riittävän hyvin. Hienot termit meni meiltä vähän ohi, joten en nyt muista mitä se tarkalleen ottaen sanoi.

Oon saattanut löytää meille yhdistelmät, brion kombit käytettynä. Katsotaan tuleeko kaupat! :)

20+0. Rakenneultra.

2007-01-23T20:00:00+02:00

Tänään oli siis se odotettu rakenneultra. Sikäli oltiin hiukan pettyneitä, kun sitä varsinaista "vauvan näkemistä" oli niin vähän. Siis tokihan nähtiin sisäelimet, aivolohkot sun muut tärkeät jutut (mikä on siis ultran tarkoituskin!), mutta mä tietty oisin voinut katsella ikuisuuden vaan sitä pientä imemässä peukaloa ja touhuilemassa omiaan. ;)

Mittojen mukaan vauva vastaa noin viikkoja 20+5, painoa on 370g ja syke oli 156 eli tyttösyke edelleen. <3 Rakenteellisesti kaikki näytti olevan ihan kohdallaan, mutta koska sydäntä ei saatu riittävän hyvin kuvaan, niin päästään ensi viikon perjantaina uudestaan kattomaan vauvaa! Mun piti juosta kesken kaiken vessaan, jotta vauva olis tipahtanut hiukan alemmas, mutta sitt se tipahtikin jo liikaa ja sydän oli just mun navan kohdalla, eikä siitä saatu riittävän hyvää kuvaa. Kuulemma näin käy aina välillä. Kovasti vauva siellä pyöriskeli, pää oli alussa alaspäin ja välillä se oli sitten milloin missäkin, saivat vähän metsästää.

19+4. Pimeitä unia.

2007-01-20T10:14:00+02:00

Jatketaanpa muutama sananen raskaudenaikaisista älyttömistä unista... Viime yönä oltiin miehen kanssa nähtävästi mun isovanhempien vanhassa talossa (aika yleisesti omituisten unieni tapahtumapaikka) ja miehen perhe oli siellä jostain syystä myös (eivät ole ikinä ko. talossa käyneetkään). Minä halusin livahtaa saunaan harrastamaan salaa seksiä. Kohta miehen äiti ja sisarukset tulivat perässä etsimään LETTUPANNUJA, koska nähtävästi saunassa oli jonkinlainen hellallinen kiuas, jossa niitä säilytettiin! Perhe muistutti jotenkin hämärästi enemmän Simpsoneita kuin itseään. Äiti ainakin oli ihan selvästi Marge. Eivätkä suostuneet lähtemään pannuineen pois, vaan meinasivat, että ei meitä teidän touhut haittaa, voidaanhan me paistaa nämä letut täälläkin, kun kerran kiuaskin on kuumana! Minä sain hepulin, että ei hemmetti, kun minä nyt kerran olen saamassa seksiä, niin te ette tasan tarkkaan jää tänne ja kasasin vimmoissani kaikki paistinpannut Margen syliin ja työnsin ovesta ulos!

Eikä tämä uni ollut edes omituisimmasta päästä, sillä usein unissa esiintyvät ihmiset eivät ole minulle välttämättä tuttuja ja tapahtumapaikatkin tulevat jostain syvältä mielikuvituksesta.

19+3. Potkuja.

2007-01-19T09:57:00+02:00

Mies tunsi eilen ekaa kertaa pienen pienet potkut! Raukka just eilen sanoi puhelimessa äitilleen, ettei vauva vielä potkiskele silleen, että hän olisi niitä potkuja tuntenut. Sitten illalla sängyssä huomasin, että vauva potkiskeli tasaseen tahtiin tuohon navan alle ja pyysin miestä kokeilemaan, josko se vaikka jatkaisi vielä. Sieltähän sitä tönäistiinkin kaksi kertaa pienin väliajoin niin, että mieskin sen tunsi. Hankalinta tässä onkin juuri se, että jos vauva potkaisee nyt vasemmalle puolelle ja pyydän miestä laittaan käden siihen, niin seuraava potku saattaakin tulla oikealla puolelle. Eilen potkiskeli kauniisti samaan linjaan juuri tuohon navan alle, niin oli miehenkin helpompi havaita ne.

Helpotus

2007-01-17T12:10:00+02:00

Työkkäristä kotiuduttu. Oli hiukan ruuhkaa, joten piti odotella yli kolmevarttia viiden minuutin asian takia! :-/ Noh, nyt on kuitenkin helpottunut olo, sillä työkkärissä sanottiin, että koska mun äippäloma alkaa jo niin pian (viim. 7.5.), niin eivät halua "kiusata" ja "juoksuttaa" mua tarpeettomasti eli käytännössä vältin jo toisen kerran alkuinfon ja mun tarvii vaan ilmoittaa, jos työllistyn tai koska jään tarkalleen ottaen äippälomalle! :D Nyt kun vielä suostuisivat kelassa maksamaan mulle äippärahat tuon viime vuoden puolivuotisen työrupeaman mukaan, niin olisin onnellinen. Mutta se selviää vasta jokusen kuukauden päästä.

19+1.

2007-01-17T07:37:00+02:00

Näin taas yöllä jotain aivan hämärää unta. Unet ovat nyt odotusaikana olleet älyttömämpiä mitä ikinä ennen! Välillä jopa tuntuu, että älytön on jopa liian lievä sana kuvaamaan niitä. Heräsin noin tunti sitten viime öiseen actionleffa-ammuskelu uneeni, sitten olikin jo niin kauhea pissahätä ja suuta kuivasi, että oli noustava. Uni ei enää tullut, joten tässä olen. Mies ja koirat vielä vetelee hirsiä.

Tänään pitää mennä käymään työkkärissä viemässä työtodistus. Piti eilen työpaikalla tapella siitäkin, kun työtodistukseen oli kirjoitettu, että irtisanoudun omasta pyynnöstä. No joo, tavallaan totta, mutta koska määräaikaisuuteni (jonka olen päätellyt tavallaan loppuvan aina silloin kun sen ihmisen sairasloma loppuu, jonka sijaisena olen) olisi loppunut muutenkin vuoden loppuun, enkä halunnut jatkaa, niin mielestäni se ei ole kyllä ollenkaan sama asia! Eikö se muka ole määräaikaisuutta, jos on sijaisena ja periaatteessa töitä ei ikinä voida luvata kuin siihen asti, kun sairaslomasijaisuutta on tiedossa? Tällä kertaa sairasloma loppui vuoden loppuun, tosin sitä tuli lisää ensi kesään, mutta minulta ei kukaan ole ikinä sairasloman loppuessa kysynyt, että jatkanko vaiko enkö! Ei kai sitä nyt voida vaan olettaa, että olen kysymättä suostuvainen aina jatkamaan ja sitten väitetään, että koska se loma nyt taas jatkui, niin totta kai minun olisi pitänyt siellä olla kesään asti! Tuolla firmassa on muutenkin niin hämärää touhua, ettei mulla ole sinne ainoatakaan työsopimusta, vaikka kaiken järjen mukaan niitä pitäisi olla jo monta. Olisi kai vaan pitänyt taas pitää puoleni.

Tekisi mieli mennä katselemaan liikkeistä turvakaukaloita, jos niistä löytyisi vaikka jonkinlaisia alennuksia viime vuoden malleista, eiköhän ne kuitenkin uusiudu joka vuosi? Se on yksi niitä harvoja hankintoja, jotka ollaan ajateltu tehdä ehdottomasti uutena.

18+6.

2007-01-15T11:07:00+02:00

Kaikki hyvin, vaikka kirjoittelu onkin taas jäänyt. Tuntuu, että nyt ihan muutamassa päivässä liikkeet ovat voimistuneet koko ajan ja tunnen yksittäisiä liikkeitä monesti istualtaankin. Eilen illalla kun oikaisin itseni sänkyyn, niin vauva innostui oikein kunnolla muljaamaan. Ihanaa, kun nyt voi itse todeta, että siellä ollaan hengissä. Rakenneultra on reilun viikon kuluttua jo! :) Seuraavalla neuvolakäynnillä saan jo paperit äippäpakkauksen ja -rahojen hakemiseen! Hurjaa tämä ajankuluminen... Alkoi ihan hirvittää, kun sukulaiset ilmoittivat serkun rippijuhlapäivän, joka on elokuussa ja aloin sitt miettiä, että hemmetti, meitähän on silloin kolme! <3 Ja aloin miettiä, että nukkuisiko vauva vaunuissa jossakin varjossa puun alla vai köllisikö sylissä... Käsittämätöntä!

Masua kiristelee ja kovettuu aina välillä, ovat varmaankin harjoitussuppareita, mutta toivottavasti kuitenkin vaarattomia. Ainakin sain selville, että niitä voi ilmetä jo näinkin aikaisessa vaiheessa. Kipeitä eivät ole.

17+1. Neuvolakäynti takana.

2007-01-03T18:58:00+02:00

Lähdettiin tänään jo ennen kahdeksaa ajamaan kotia kohtia ja ehdittiinkin kotiin jo tuntia ennen neuvola-aikaa. Neuvolassa kaikki suht hyvin. Mitä nyt minulla paino noussut jouluna 1,5 kg ja pissassa oli ihan pikkuisen sokeria. Aargh. Vauvan syke saatiin kuuluville, vaikka vauva molskahtelikin dopplerin alta karkuun vähän väliä. Syke oli 155 eli tyttösykettä tämä nyt pitää edelleen yllä! <3

Nyt illalla on ollut masu kummasti hellänä ja tuntuu kuin masu kovettuisi. Supistus? Toivottavasti ei, alkaa jo huolettaa... Vasta aamupäivällä saatiin huojentavia uutisia ja nyt jo huolettaa. Murr.

17+0.

2007-01-02T16:01:00+02:00

Olen näköjään laiminlyönyt tämän päiväkirjan. Höh. Aika paljon on ehtinyt tapahtua sitten edellisen merkinnän.

Viikko sitten vasta sain päätökseni siihen malliin, että ilmoitin töissä, etten jatka keväällä. Päätös oli äärimmäisen vaikea, mutta nyt se on tehty ja tuntuu ihan oikealta. Olin siis joulun välipäivinä viimeisiä päiviä töissä. Joulukin oli ja meni. Vietettiin miehen kanssa joulua kummitätini ja pappani kanssa. Uusivuosi sen sijaan vierähti täällä miehen kotikonnuilla, jossa ollaan tälläkin hetkellä. Huomenna lähdetään kotiin, sillä klo 14 on ehdittävä neuvolaan omaan kotikaupunkiin. Sitten päästään kuuntelemaan sydänääniä ja taas huolettaa, että mitä jos niitä ei kuuluisikaan.

Olen yrittänyt viime päivinä epätoivoisesti metsästää vauvan liikkeitä. Tänään taas on moneen kertaan tuntunut kuin masu "kutisisi" koko ajan jostain kohtaan. Mutta oikeesti en oo varma, kutittaako housujen kangas vai onko ne liikkeitä. Ostin tänään alennuksesta reilulla parilla kympillä kolme äippäpaidaksi soveltuvaa paitaa. Lisäksi ostin alesta pupujussikoiden setin, jossa on vauvalle aluslakana, tyynyliina ja hoitoalusta. Lastentarvikkeesta ostin alesta yhden kestovaipan ja sappisaippuaa.

Pitkästä aikaa olen kuitenkin ihan positiivisilla mielin. :)