Raskaus on kestänyt tänään 154 päivää eli saan nyt virallisesti hakea äitiysrahoja ja -avustusta! :) Neuvola on ylihuomenna, joten sieltä saan sitten todistuksen raskaudenkestosta.

Käytiin tänään laittamassa vauvavakuutushakemus vireille. Päädyttiin Veritakseen, kun lueskelin nettikeskusteluista, että monissa vakuutusyhtiössä on äidin BMI-raja vakuutuksen myöntämiselle. Veritaksessa BMI-raja on hiukan korkeampi kuin monilla muilla. Toivottavasti myöntävät sen vakuutuksen, koska muuten raskaus on sujunut kuitenkin loistavasti, verenpaineen tietty voidaan katsoa olevan hiukan koholla jos pilkkua viilataan. Veritaksen vakuutuksessa on mukavan alhainen omavastuu, 47e / sairaus eli ei paha, eikä tarvi olla kotivakuutusta heillä, kuten monet vakuutusyhtiön vaativat. Kolmen viikon päästä pitäis tulla viimeistään päätös. Noh, jos eivät myönnä, niin tuskin olis mikään muukaan firma myöntänyt. Sitt täytyy vaan toivoa, että kaikki menee hyvin ja otetaan vakuutus vauvalle syntymän jälkeen.

Uusinta ultrassa oli perjantaina kaikki hyvin. Sydämessä oli kaikki juuri niinkuin pitääkin olla ja rakenteet edelleen ok. Nyytti oli kasvanut tasaisesti ja oli edelleen suloinen. Vauvan koon mukainen "ikäkään" ei heittänyt tällä kertaa yhtä paljon kuin viimeksi, kait se harjoittelija heitti mitat vähän epävarmemmin, millinkin heitto mitoissa tekee kuitenkin jo paljon. Vauvalla on kuulemma pitkät jalat. Oltais saatu jopa tietää sukupuoli, mutta ei sitten haluttu kuitenkaan tietää. Tavallaan haluaisinkin tietää, mut toisaalta olishan se ihanaa pitää yllärinä. Katsotaan miten 4d ultrassa käy.

Mun tekee mieli syödä ihan koko ajan. Yhtään omituista mielitekoa en ole havainnut, mut sen sijaan tekee mieli ihan kaikkea mahdollista mitä telkkarissa keksitään mainostaa. Tää on ihan hirveetä! Koko illan oon mutustanu jotain. Mä niin toivoin, että olis jäänyt pysyväksi olotilaksi se alkuraskauden aiheuttama makeanhimon totaalinen katoaminen ja silloin ei tehnyt muutenkaan mieli mitään muuta kuin kunnon ruokaa esim. perunamuusia! Mut vielä mitä, korkojen kera on makeanhimo tullut takas. Vauva on ollut tänä iltana todella vilkkaalla tuulella, eilen oli rauhallisempi. Lempipuuhaa tuntuu olevan mun virtsarakon kumautteleminen! Välillä tuntuu, että taitaa kumautella tyhjää virtsarakkoa, se tuntuu hassulta...

Perjantaina mennään taas ultraan. Välillä on juolahtanu mieleen ajatus, et mitä jos pikkusydämessä on kumminkin jotain vikaa, kun meitä sinne uudestaan käskytettiin, mut toisaalta se kätilö kyllä vakuutti, ettei nähnyt siellä mitään vikaa, muttei nähnyt jotain kohtaa siitä riittävän hyvin. Hienot termit meni meiltä vähän ohi, joten en nyt muista mitä se tarkalleen ottaen sanoi.

Oon saattanut löytää meille yhdistelmät, brion kombit käytettynä. Katsotaan tuleeko kaupat! :)

Tänään oli siis se odotettu rakenneultra. Sikäli oltiin hiukan pettyneitä, kun sitä varsinaista "vauvan näkemistä" oli niin vähän. Siis tokihan nähtiin sisäelimet, aivolohkot sun muut tärkeät jutut (mikä on siis ultran tarkoituskin!), mutta mä tietty oisin voinut katsella ikuisuuden vaan sitä pientä imemässä peukaloa ja touhuilemassa omiaan. ;)

Mittojen mukaan vauva vastaa noin viikkoja 20+5, painoa on 370g ja syke oli 156 eli tyttösyke edelleen. <3 Rakenteellisesti kaikki näytti olevan ihan kohdallaan, mutta koska sydäntä ei saatu riittävän hyvin kuvaan, niin päästään ensi viikon perjantaina uudestaan kattomaan vauvaa! Mun piti juosta kesken kaiken vessaan, jotta vauva olis tipahtanut hiukan alemmas, mutta sitt se tipahtikin jo liikaa ja sydän oli just mun navan kohdalla, eikä siitä saatu riittävän hyvää kuvaa. Kuulemma näin käy aina välillä. Kovasti vauva siellä pyöriskeli, pää oli alussa alaspäin ja välillä se oli sitten milloin missäkin, saivat vähän metsästää.

Jatketaanpa muutama sananen raskaudenaikaisista älyttömistä unista... Viime yönä oltiin miehen kanssa nähtävästi mun isovanhempien vanhassa talossa (aika yleisesti omituisten unieni tapahtumapaikka) ja miehen perhe oli siellä jostain syystä myös (eivät ole ikinä ko. talossa käyneetkään). Minä halusin livahtaa saunaan harrastamaan salaa seksiä. Kohta miehen äiti ja sisarukset tulivat perässä etsimään LETTUPANNUJA, koska nähtävästi saunassa oli jonkinlainen hellallinen kiuas, jossa niitä säilytettiin! Perhe muistutti jotenkin hämärästi enemmän Simpsoneita kuin itseään. Äiti ainakin oli ihan selvästi Marge. Eivätkä suostuneet lähtemään pannuineen pois, vaan meinasivat, että ei meitä teidän touhut haittaa, voidaanhan me paistaa nämä letut täälläkin, kun kerran kiuaskin on kuumana! Minä sain hepulin, että ei hemmetti, kun minä nyt kerran olen saamassa seksiä, niin te ette tasan tarkkaan jää tänne ja kasasin vimmoissani kaikki paistinpannut Margen syliin ja työnsin ovesta ulos!

Eikä tämä uni ollut edes omituisimmasta päästä, sillä usein unissa esiintyvät ihmiset eivät ole minulle välttämättä tuttuja ja tapahtumapaikatkin tulevat jostain syvältä mielikuvituksesta.

Mies tunsi eilen ekaa kertaa pienen pienet potkut! Raukka just eilen sanoi puhelimessa äitilleen, ettei vauva vielä potkiskele silleen, että hän olisi niitä potkuja tuntenut. Sitten illalla sängyssä huomasin, että vauva potkiskeli tasaseen tahtiin tuohon navan alle ja pyysin miestä kokeilemaan, josko se vaikka jatkaisi vielä. Sieltähän sitä tönäistiinkin kaksi kertaa pienin väliajoin niin, että mieskin sen tunsi. Hankalinta tässä onkin juuri se, että jos vauva potkaisee nyt vasemmalle puolelle ja pyydän miestä laittaan käden siihen, niin seuraava potku saattaakin tulla oikealla puolelle. Eilen potkiskeli kauniisti samaan linjaan juuri tuohon navan alle, niin oli miehenkin helpompi havaita ne.