Eilen käytiin sitten siellä yksityisellä alkuraskauden ultrassa. Kyllä jännitti ja pelotti ihan mielettömästi. Onneksi lääkäri oli mielettömän mukava, ehdottomasti oikeassa ammatissa. <3  Mulla kun on pienoinen lääkärikammo. Musta tuntu koko aika, että kohta se totee, että eihän täälä mitään oo, kun se esitteli ensin vaan virtsarakkoa. Noh, alkohan sieltä pikkuhiljaa löytyä myös kohtu ja hetken päästä pikkuinen vauvan alku myös. Ja sydänääniä saatiin kuunnella, sataaneljääkymppiä siellä pumppasi. Muutenkin kaikki oli kuulemma niinku pitääkin, sikiö vastasi mitoiltaan viikkoja 6+6 eli heittoa ei ole oikeastaan nimeksikään (laskurin mukaan 7+1). Laskettu aika sama minkä itsekin sain eli 12.6.-07. Lääkäri lisäsi sitten vielä, että kun tässä vaiheessa löytyy elävä sikiö, niin se on hänen mielestään noin 90 % varmuus, että raskaus jatkuu. Uskoiskohan tuota, mutta rauhoittihan se kummasti mieltä. Miehelläkin tuli kuulemma tippa linssiin, kun selvisi, että siellä tosiaan on elävä vauvelin alku. Kyllähän siinä tosiaan hengitys salpautui. Saatiin sieltä kuvakin, ehkä tuon sen tännekin, vaikkei siitä nyt vielä kovin paljon mitään hahmotakaan.

Näin huojentavien uutisten jälkeen olikin hyvä lähteä jatkamaan matkaa miehen kotikonnuille. Vielä ei olla kerrottu, mutta tässä loppuviikon aikana olisi tarkoitus... Mitäköhän mahtavat tuumata? Jännittää.